Title: Se on ohi
Author: Nenzie
Aihe: Harry Potter
Beta: ei ole
Disclaimer: Hahmot tai paikat ovat Rowlingin
Rating: Nc - 17
Pairing: Severus/Hermione, sekä Hermione/Krum ja Hermione/Ron
Genre: Romance, drama
A/N: Ensimmäinen fictionini tällä parituksella o.O Kommentit tervetulleita^^ Perustuu neljännen kirjan aikaan... Laitan lukuja myöhemmin...
Teaser:
Kalkaros avasi työhuoneensa oven ja työnsi Hermionen sisään. Tyttö älähti hämillään, muttei sanonut sanaakaan. Mies ja tyttö tuijottivat toisiaan aluksi hiljaisina, kunnes Kalkaros lopulta rikkoi hiljaisuuden: "Sinähän tiedät miksi olen kutsunut sinut tänne, neiti Granger."
"Tiedän", Hermione sanoi vakavana tuijottaen suoraan miehen mustiin silmiin. "Teidän ei pitäisi liikkua niin myöhään, ties vaikka voisi käydä - " Kalkaros aloitti, mutta Hermione keskeytti tämän painamalla huulensa vaativasti miehen huulia vasten. "Huonosti", mies lopetti karheasti kuiskaten.


1.Luku : Jotain pehmeää

Se elokuun päivä oli synkkä ja pimeä. Satoi kaatamalla ja sisätiloissakin tuntui koleammaltakin tavallisesti.
Hermione, Ron ja Harry istuskelivat vaitonaisina oleskeluhuoneen punaisilla tuoleilla ja kuuntelivat takkatulen rätinää ja katselivat liekkien leikkiä hiljakseen. Kaikki olivat keskittyneet omiin touhuihinsa. Ron pelasti pöydän äärellä räjähtävää näpäystä, Harry luki syntymäpäivälahjaksi saamaansa kirjaa huispauksesta ja Hermione oli keskittynyt tekemään muistiinpanoja. 'Mitä saadaa kun jouluruusu sekoitetaan - '
PAM!
"Ron! Onko sinun pakko pelata juuri siinä?" Hermione tivahti närkästyneenä punatukkaiselle pojalle, joko katsahti Hermioneen typertyneenä.
"Ja minä kun ihan luulin että tämä on yhteistä aluetta..." poika mutisi ja loi uhmakkaan katseen tyttöön. "Näet ihan hyvin, että minulla on tekemistä! Taivaan vallat, Ron, etkö sinä voisi pelata vaikka poikien makuuhuoneessa?" "Onko sinun aina pakko komennella - "
"Lopettakaa heti alkuunsa", Harry huokaisi raskaasti ja kohotti katseensa kirjasta. "Mutta kun Hermione kuvittelee taas voivansa määräillä kaikkia muita - "
"Enhän! Minä vain ystävällisesti kysyin jos voisit pelata muualla - " "Voisit sinäkin lukea muualla. Tai tehdä muistiinpanoja mitä ikinä nyt sitten teetkään. Mitä sinä muuten teet?" Ron kysyi kerätessään kortteja kasaan. Hermione heilautti kiharaisia hiuksiaan ja vastasi katse paperissa: "Muistiinpanoja liemituntia varten." Ron voihkaisi turhautuneena. "Onko meillä tänään Kalkaroksen tunnitkin?"
"Tuplaliemet", Harry vastasi vilkaistuaan lukujärjestystä saaden Ronin vaikeroimaan ja hautaamaan kädet kasvoihinsa.

Välitunnin puoleen väliin mennessä Hermione oli onnistunut viimeistelemään muistiinpanonsa tyydyttävään kuntoon. Tyttö huokaisi hiljaa ja hipaisi yhtä hiussuortuvistaan. Hän oli lopulta saanut tahtonsa läpi ja pojat olivat siirtyneen makuuhuoneeseen. Hermione katseli ympärilleen ja katseli laukkuaan, mutta nappasi sitten muistiinpanonsa takaisin ja mietti mitä voisi vielä tehdä. Jospa hän tekisi vielä vapaaehtoisen tutkielma numerologiasta... Tai liemistä Kalkaroksen tunneille. Tyttö kosketti sulkakynällä varoen alahuultaan lievä puna poskillaan. Viime aikoina hän oli ajatellut paljon professori Kalkarosta. Miksi..?
Hermione pudisteli päätään ja antoi ruskeiden silmiensä katseen kulkea pergamentissa.Tyttö voisi nyt ihan hyvin tarkistaa muistiinpanot virheiden varalta. Ei hän ehtisi tehdä ainetta huolella loppuun asti kun aikaa oli niin vähän. Ja Hermione tiesi, että Kalkaros jos kuka osasi olla hyvin vaativa asian kuin asian suhteen.

"Harry! Ron!" Hermione huudahti ja kiipesi portaita pitkin poikien makuuhuoneen ovelle jyskyttäen sitä vaativasti. "Alkakaa tulla jo, me myöhästymme!" tytön ääni oli jo selvästi hätääntynyt sekä hiukan kärsivä. Yhä levottomammaksi tyttö muuttui kun ovi ei avautunut...
Hetken kuluttua Ron avasi oven selvästi pöllämystyneen oloisena. "Mitä nyt?"
"Meidän pitää mennä tunnille, nyt heti!" tyttö parahti ja lähti juoksemaan portaita alas Ron sekä Harry perässään.

Tyrmille saavuttuaan Hermione voihkaisi kuuluvasti: "Voi ei, me todellakin myöhästyimme!" Hermionen hartiat lysähtivät lannistuksesta. Rohkelikko menettäisi takuulla pisteitä ja Kalkaros olisi hyvin pettynyt häneen, siis heihin. "Jäädään pois tunnilta ja ollaan olevinamme kipeitä", Ron ehdotti toiveikkaasti, mutta Hermione katsoi poikaa kärkkäästi. "No, en minä ainakaan halua mennä liemitunnille", Ron protestoi vältellen tytön terävää katsetta. "Muttä minä haluan ", Hermione tiuskaisi ja Ron katsoi häntä yllättyneenä. Kiusallinen hiljaisuus laskeutui kolmen nuoren ylle, eikä kukaan sanonut sanaakaan. Harry katseli tietoisesti muualle kun Hermione ja Ron tuijottivat toisiaan silmät salamoiden. "Mitä jos menisimme liemitunnille?" Harry ehdotti viimein ha yskäisi sanojensa päätteeksi, mutta kumpikaan hänen ystävistään ei tuntunut huomaavan hänen sanojaan. "Sinä olet turhan innostunut... menemään liemitunneille", Ron sanoi matalla äänellä, muttei irrottanut katsettaan tytöstä. "Älä viitsi. En vain halua olla poissa liemitun... siis tunneilta yleensäkään", Hermione tokaisi ja katsahti Ronia epävarmasti ja pelkäsi pojan näkevän hänen lävitseen. "Selvä, mennään sitten", Ron suostui vastahakoisesti ja avasi luokan oven.

Kun kolmikko astui sisään, huomasi Hermione kuinka muut katsoivat heitä hämillään ja joidenkin Luihuisten (etenkin Dracon) kasvoilla pilkehti vahingon iloinen virnistys, mutta tyttö ei jaksanut välittää siitä. Vain yksi asia oli onnistunut kiinnittämään hänen huomionsa. Hän tunsi Kalkaroksen mustien silmien katseen itsessään ja kylmät väreet kiirivät työn selkää pitkin, muttei se takia että hän pelkäsi seurauksia myöhästymisestä.
Tämä oli... jotain muuta.
"Jaahas", professori sanoi pehmoisesti irrottamatta katsettaan Hermionesta. "Herrat Weasley ja Potter, sekä neiti Granger saapuvat myöhässä. Kuvitteletteko te kenties olevanne parempia kuin muut - jotenkin - ah - etuoikeutettuja jotta voitte saapua tunnille niinkuin lystäätte?" Kalkaros kysyi jäätävällä äänellä luoden vuoronperään hyisen katseen kaikkiin kolmeen. "Se taitaakin sitten olla taas kaksikymmentä pistettä pois Rohkelikolta. Jokaisen teidän kohdalta, no niin istukaapa paikoillenne."
"Kalkaros on niin... niin..." Ron kuiskasi ärtyneenä, muttei saanut sanottua sanottavaansa loppuun sen verran kiukkuinen poika oli. Harry nyökytteli vieressä, mutta Hermione ei viitsinyt sanoa asiaan juuta eikä jaata. Ymmärrettäväähän se oli että pisteitä otettiin jos rikottiin sääntöjä tai myöhästyttiin tunneilta. Harry ja Ron mustamaalasivat Kalkarosta kokoajan, mutta siitä huolimatta Hermione ei saanut miehestä pahaa. Olihan tämä tietysti tiukka ja joskus hiukan ilkeäkin, mutta... Hermione istuutui ja antoi katseensa vaeltaa Kalkarokseen. Hermione nojasi pöytään kätensä varassa ja kuunteli vain puolella korvaa kun Kalkaros selitti luokalle ohjeita seuraavaa tehtävää varten. Hermione huomasi kuinka miehen katse kiersi luokkaa ympäri kunnes pysähtyi epäröimättä häneen. Hermione kohotti katseensa suoraan Kalkaroksen silmiin. Mies saattoi olla viileä, kaukainen jopa tavoittamaton.
Jotain pehmeää tämän silmissä kuitenkin oli.

A/N: kommentteja, kiitos