Title: I only want to be with you no matter what
Aihe: Full metal panic
Author: Nenzie
Genre: romance, adventure, action, humour, drama, fluffy
Pairing: Kaname x Sousuke, Kurz x Melissa
Rating: lievä R
Disclaimer: En omista mitään hahmoja tai paikkoja jotka tunnistat Full metal panicista. Muut ovat minun omaisuuttani.
Teaser: "Neiti Chidori”, Sousuke tokaisi ja neito hätkähti niin että kaatoi vesilasin joka oli ollut pöydällä hänen edessään.
“Sagara!” tämä kivahti pongahtaen pystyyn. “Kyllä sinä osaatkin olla tolvana! Etkö nähnyt, että minä - “ “Kiitos, Chidori”, Sousuke sanoi keskeyttäen tytön.
“Älä keskeytä! Minä - siis mitä?” Kaname räpäytti silmiään hämillään ja katseli Sousukea kysyvästi pää kallellaan. “Anteeksi…” tyttö sopersi ja laski katseensa maahan. “Mitä sinä sanoit?” “Kiitos, Chidori”, Sousuke toisti ja kosketti tytön käsivartta.


                    Full metal Panic

Luku 1.

Ja hän heijastui kaikissa sateenkaaren väreissä

“Sousuke!”
Nuori mies murahti ärtyneenä ja peitti korvat tyynyllään. Hän halusi nukkua nyt, oliko se liikaa vaadittu? “Sousuke, nouse ylös!” kuului jälleen huudahdus joka oli huomattavasti kärsimättömämpi kuin äskeinen.
“En… jaksa… “ mies mutisi kylkeään kääntäen ja yritti sulkea äänen pois mielestään… Mies yritti sitkeästi olla huomaamatta kuinka auringonvalo suorastaan tulvi sälekaihtimien lävitse  suoraan makuuhuoneeseen…
“SOUSUKE!” Nyt ääni oli jo raivostunut ja Sousuke nousi hätkähtäen hereille ja istuutui vuoteelleen. Mies räpäytti hämillään harmaita silmiään ja katseli edessään avautuvaa näkymää: Tuoremehua, munakokkelia sekä pala kakkua katettuna vuoteeseen. Mitä oli tekeillä? Sousuke oli juuri esittämäisillään kysymyksen ääneen, mutta silloin joku peitti takaapäin hänen silmänsä. Mies oli juuri valmistautumassa heittämään tunkeilijan seinää kohti, mutta tunnistikin tämän leikkisän äänen: “Arvaa kuka?”
“Chidori!” Sousuke huudahti ilahtuneena ja kääntyi katsomaan nuorta naista hellä hymy huulillaan. “Neiti Chidori, mitä teette täällä?” Tyttö heilautti nauraen pitkiä sinisiä hiuksiaan ja katseli Sousukea ruskeat silmät ilkikurisesti tuikkien.
“Katsele ympärillesi”, tyttö kehotti ja Sousuke totteli kuuliaisesti. “Huomaatko jonkun muuttuneen?” Sousuke katseli hetken hölmistyneenä ympärilleen ja hieroi sitten mietteliäänä leukaansa. “Hmm…”  “No?” Kaname Chidori tivasi. “Etkö muka huomaa minkään muuttuneen?” Sousuke rypisti otsaansa ja mietti kuumeisesti. Jos Kaname sanoi että jokin oli muuttunut, niin jokin oli muuttunut. Ja jos Sousuke ei keksisi mikä niin Kaname luultavasti suuttuisi. Sitä riskiä mies ei halunnut ottaa.
“Hmm…” mies toisti ja katseli ympärilleen. “Jokin on muuttunut, se on ihan kielen päässä”, Sousuke sanoi kiireisesti kun huomasi Kanamen pisteliään katseen itsessään.  Oikeasti mies ei huomannut mitään erilaista asunnossaan, muttei viitsinyt myöntää sitä vaan halusi olla Kanamelle mieliksi. “Kärjellä”, Kaname korjasi huokaisten tympääntyneenä. “Sinä et siis tosiaankaan huomaa täällä mitään erilaista?” “En”, Sousuke myönsi viimein perin helpottuneena siitä ettei Kaname ainakaan näillä näkymin saisi asiasta hirveää kohtausta. Kaname tuhahti turhautuneena, mutta kohotti sitten huvittuneena kulmiaan ja hymyili.
“Sinä olet toivoton!” tyttö nauroi heilauttaen hiuksiaan, jolloin Sousuke pystyi lopultakin huokaisemaan helpotuksesta. Kaname laski kätensä Sousuken olkapäille ja hymyili tyynesti. “Katso vaikkapa kattoa, siellä pitäisi olla jotain mitä ei tavallisesti ole.”
“Ai nuo riippuvat paperiroskat?” Sousuke tokaisi pöllämystyneenä osoittaen kattoa. “Idiootti! Eivät ne ole mitään paperiroskia vaan serpentiiniä!!!”
“Mitä?”
“Serpentiiniä, Einstein. Sitä voidaan laittaa silloin kun on juhlapäivä, koristeeksi”, Kaname selitti yrittäen selvästikin hillitä itsensä. “Ja jos et olisi sokea, huomaisit että täällä on muitakin koristeita ja lisäksi maalipurkkeja täynnä sinistä maalia. Voit viimeinkin maalata asuntosi siniseksi, niin kuin halusit.” Sousuke kuuli Kanamen äänestä orastavan vihan ja hämmästyi kovasti että tämä kykeni hallitsemaan itseään noin hyvin. Samalla mies tunsi syyllisyyden piston. Kaname oli nähnyt varmasti todella paljon vaivaa tämän kaiken eteen eikä Sousuke edes huomannut sitä. Sousuke katseli Kanamea, jonka kasvot olivat onneksi sulaneet suloiseen hymyyn. Tytön kasvot olivat hauraat ja kauniit, kuin enkeleiden veistämät. Silmät olivat suklaan ruskeat ja näyttivät herkiltä mutta sykkivät silti voimaa ja elämän iloa. Tuo hymy taas… Sousuke nielaisi vaivalloisesti ja hänen hengityksen alkoi kiivastua tasaiseen tahtiin vaikkei tämä itse huomannutkaan sitä. Tuo hymy sai jonkin lämpenemään Sousuken sisällä.

“No, niin. Ala syödä jo ennen kuin kokkeli jäähtyy”, Kaname mutisi ja loittoni näkyvistä. Askelten äänet kantautuivat Sousuken korviin ja tämä pystyi niistä päättelemään ettei Kaname ollut astellut keittiötä kauemmas. Mies alkoi lappamaan ruokaa suuhunsa huimalla vauhdilla ajatukset nopeasti päässä viilettäen. Hän ei edelleenkään ymmärtänyt miksi Kaname oli nähnyt sen kaiken vaivan. Nähnyt sen hänen vuokseen. Mies hymähti hiljaa. Hän ei ollut vieläkään perillä siitä mitä Kaname Chidori ajatteli hänestä. Tai mitä Sousuke itse ajatteli Kanamesta. Kaname oli aluksi tuntunut inhoavan Sousukea, mutta ajan myötä heistä oli tullut jotain ystävien tapaista siitäkin huolimatta että Kaname joskus raivostui täysin Sousukelle ja oli valmis mottaamaan miestä kuonoon ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia. Sousuke taas piti Kaname Chidorista, eikä olisi milloinkaan halunnut tai edes kyennyt satuttamaan tyttöä. Hänen mielestään Kaname oli hyvin mukava ja jopa kilttikin, aina kun sille päälle sattui. Lisäksi tytön tarmokkuus, urheus ja sinnikkyys olivat jotain aivan uskomatonta. Monestakaan tytöstä tai edes pojista tai miehistä ei löytynyt sellaista tahdonlujuutta ja rohkeutta kuin Kanamelta. Mies hörppäsi appelsiinimehua juoden sen yhdellä kulauksella alas. Sen jälkeen mies siirtyi kakun kimppuun.

Syötyään mies asteli keittiöön ja huomasi Kanamen nojailevan keittiön pöytään käsiensä varassa. Tyttö näytti rennolta ja huolettomalta, mutta katse oli selvästi mietteliäs. “Neiti Chidori”, Sousuke tokaisi ja neito hätkähti niin että kaatoi vesilasin joka oli ollut pöydällä hänen edessään.
“Sagara!” tämä kivahti pongahtaen pystyyn. “Kyllä sinä osaatkin olla tolvana! Etkö nähnyt, että minä - “ “Kiitos, Chidori”, Sousuke sanoi keskeyttäen tytön.
“Älä keskeytä! Minä - siis mitä?” Kaname räpäytti silmiään hämillään ja katseli Sousukea kysyvästi pää kallellaan. “Anteeksi…” tyttö sopersi ja laski katseensa maahan. “Mitä sinä sanoit?” “Kiitos, Chidori”, Sousuke toisti ja kosketti tytön käsivartta. “Mitä hemmettiä sinä selität?” Kaname yritti kysyä tiukkaan sävyyn, mutta sanat jäivät pelkiksi kuiskauksiksi. “Näit varmasti paljon vaivaa, kiitos Chidori. Vaikka en edelleen ymmärräkään miksi teit kaiken tämän.” Viimein Kaname kohotti katseensa ja Sousuke oli huomaavinaan kyynelten kimaltelevan noissa puhtoisen kauniissa silmissä… “Minä vain ajattelin…” Kaname aloitti sanojaan punniten. “Sinä… Sinusta on tullut tärkeä minulle, Sousuke”, Kaname kuiskasi ja hento puna kohosi tytön poskille mutta tämä ei irrottanut katsettaan Sousuken harmaista silmistä. “Halusin yllättää sinut näin syntymäpäivänäsi.” Sen jälkeen Kaname käänsi selkänsä Sousukelle niin vauhdikkaasti hiukset hulmuten ja juoksi eteiseen. “Chidori, odota!” Sousuke älähti ja juoksi tämän perään pysäyttäen tämän ja kääntäen Kanamen katsomaan itseään. “Minun täytyy muistuttaa sinua yhdestä asiasta”, mies sanoi vakaasti tarkkaillen Kanamea katseellaan. “Eihän minulle ole syntymäpäivää.” Kaname näytti aluksi hämmentyneeltä mutta antoi sitten huuliensa kaartua säteilevään hymyyn, joka sai Sousuken mahan muljahtamaan. Miksi..?
“Kaikilla on syntymäpäivä Sousuke. Ajattelin että sinun voisi olla tänään”, tyttö sanoi reippaasti avaten oven ja kadoten sitten rappukäytävään jättäen Sousuken tuijottamaan hölmistyneenä tytön loittonevaa hahmoa. Pian kuitenkin hymynpoikanen hiipi myös Sousuken kasvoille kun tämä sulki oven. Mies naurahti ja asteli keittiön ikkunan luo kohdistaen katseensa sateenkaaren loihtien mielessään kuvan Kanamesta. Tyttö nauroi iloisesti hymyillen Sousukelle. Ja hän heijastui kaikissa sateenkaaren väreissä.