Nimi: Haluan sinut
Kirjoittaja: Ryuuzaki-san
Oikolukija: Damarë mahdollisesti. Jos hää betaa joskus tän ekan luvun nii laitan betaillun version tilalle :3
Aihe: Death note
Tyylilaji: Draama, romance (ilmoittelen jos muutoksia tulee)
Ikäraja: Nc 17
Paritukset: L Lawliet (Ryuuzaki) x Raito (Light), Raito x Mikuni
Mainoslause: Ja sinä hetkenä kun nuo punaruskeat silmät kohtasivat tumman silmäparin tajusi Raito nyt paremmin kuin koskaan aiemmin asian jota oli yrittänyt jossain vaiheessa salata jopa itseltään...
"Lawliet...", Raito kuiskasi käheällä äänellä ja veti toisen itseään vasten. Hän tunsi hyvin lämpimän hengityksen kasvoillaan...
"Minä rakastan sinua."

A/N: Eka luku on vähän lyhyempi mutta koska miulla on jo 5 lukua valmiina tiedän että muut ovat pidempiä. Tästä olen ainakin tähän asti ihme kyllä pitänyt itsekin jonkin verran... (siis niin ku enemmän ku mun useimmista xD) Ja mie en ole normaalisti yaoin ystävä (en oo sitä vastaankaan) , mutta mutta... xD Antakaa palautetta negatiivista ja positiivista, mieluusti rakentavaa <3 ja sori, tiedän että alku on aika klisee :'''D

Päähahmot: L Lawliet ja Raito Yagami
Sivuhahmot: Mikuni Hikaru
Varoitukset: Henkilön kuolema ja väkivaltaa
Vastuuvapautus: En omista mitään minkä tunnistat tutuksi Death note sarjasta. Kaikki mitä et tunnista kuuluu luultavasti minulle.

1. Luku, Särjetty sydän

Oli synkkä ja sumuinen ilta. Sumu oli paksua ja salaperäistä, joka tunkeutui kaikkialle luikerrellen kujia pitkin, kaduille kerääntyen... Niin että se muodosti lopulta läpäisemättömän muurin.
"Raito, ole kiltti äläkä tee tätä..." heikko ääni aneli hiljaa. Korpinmustat hiukset omaava mies kyyhötti polvillaan sateessa kylmästä täristen. Hän ojensi hitaasti vapisevan kätensä hapuillakseen toista pimeyden keskeltä. Kaikki Tokion valot näyttivät sammuvan synkkyyden niellessä ne sisäänsä.
L Lawliet nyyhkytti äänettömästi ja kohotti kärsivät kasvonsa edessään seisovaan 18 - vuotiaaseen poikaan.
Raito Yagamin tutut ja turvalliset kasvot muuttuivat vieraiksi sumun väärentäessä niiden piirteet. Raito ei sanonut sanaakaan. Ainoastaan hänen hengityksensä huurusi kylmässä ilmassa...
L hengitti raskaasti, tuntui kuin hän ei olisi saanut lainkaan henkeään.
"Sano jotain, mitä tahansa - mutta älä ole hiljaa!" tämä huudahti nousten nyt heiveröisesti seisomaan. Mies olisi ottanut lähimmästä seinästä tukea jos sellaista olisi ollut. Nyt hänen oli kuitenkin seisottava aivan itse, omilla jaloillaan. Raito katseli toista välinpitämättömästi kova ilme kasvoillaan luoden toiseen sitten jäätävan katseen. "Ei ole mitään sanottavaa", tämä sähähti jäätävästi. "Se vain on nyt ohi."
L henkäisi kauhistuneena. Sanat viilsivät hänen sisintään ja saivat hänen sydämensä värähtämään tuskasta.
"Mutta..." L aloitti epätoivoisesti yrittäen kuitenkin pitää itsensä kasassa. "Entäpä me? Ja se kaikki jonka olemme yhdessä käyneet läpi?" mies yritti vielä ääni pingottuen loppua kohti. Hetken oli aivan hiljaista. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan tai päästänyt yhtäkään henkäystä.
Molemmat odottivat hengitystään pidätellen -
"Me?" Raito kysyi sitten viimein ja L kuuli selvästi lievän sarkasmin nuorukaisen äänessä. Hetken kuluttua Raito purskahti julmaan nauruun.
"Etkö sinä tajua? Ei ole mitään 'meitä'. Ei ole koskaan ollutkaan!" Raito huudahti ivallisesti vasten Lawlietin kasvoja.
"Mutta..." Lawliet sopersi hädin tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä. " 'Mutta...' ", Raito matki ivallisesti ja tyrskähti vielä. "Ei mitään muttia, kuvotat minua. Voi luoja, luovuttaisit jo. Luulin sinua sentään vähän älykkäämmäksi kun kerta niin nero olet. Se kaikki oli pelkkää harhaa, Lawliet. Valhetta."
"Valhetta...?" L toisti värittömästi ja kalpeni silminnähden.
"Luulitko todella että voisin pitää sinusta ja luopua Death notesta sinunlaisesi vuoksi? Mieti vielä uudestaan", Raito hymähti.
"Tein sen vain omien suunnitelmieni edistämisen vuoksi."
L painoi pettyneenä katseensa märkään asfalttiin ja huomasi kuinka se kiilsi vedestä.
"Vai niin... Kaikesta päätellen Death Note on sinulla yhä", L tokaisi hiljaa ja katsoi sitten Raitoa kysyen: "Miksi et sitten vain tapa minua? Kaikesta päätellen et tarvitse minua enää."
Tuuli ujelsi äänekkäästi ja L katseli kuinka Raiton ruskeat hiukset heiluivat hiljakseen tuulessa.
"Sinä et ole sen arvoinen", Raito totesi sitten pian niin tylysti että se L:stä tuntui kuin häntä olisi isketty suoraan kasvoihin.
Raiton silmät välkähtivät verenpunaisina. Kuului kauhistuttava jyrähdys ja kirkas salama iski puuhun vähän kauempana saaden sen syttymään kirkkaasti leiskuviin liekkeihin.
"Hyvästi, Lawliet", Raito töksäytti kylmästi ennen kuin käänsi toiselle tylysti selkänsä.
"Raito...!" tuskastunut älähdys pääsi Lawlietin huulilta jolloin tämä lyyhistyi lannistuneena maahan katkerien kyyneleiden täyttäessä hänen harmahtavan mustat silmänsä.