Nimi: Haluan sinut
Kirjoittaja: Ryuuzaki-san
Oikolukija: Damarë mahdollisesti. Jos hää betaa joskus tän ekan luvun nii laitan betaillun version tilalle :3
Aihe: Death note
Tyylilaji: Draama, romance (ilmoittelen jos muutoksia tulee)
Ikäraja: Nc 17
Paritukset: L Lawliet (Ryuuzaki) x Raito (Light), Raito x Mikuni
Mainoslause:
Ja sinä hetkenä kun nuo punaruskeat silmät kohtasivat tumman silmäparin
tajusi Raito nyt paremmin kuin koskaan aiemmin asian jota oli yrittänyt
jossain vaiheessa salata jopa itseltään...
"Lawliet...", Raito kuiskasi käheällä äänellä ja veti toisen itseään vasten. Hän tunsi hyvin lämpimän hengityksen kasvoillaan...
"Minä rakastan sinua."
A/N:
Eka luku on vähän lyhyempi mutta koska miulla on jo 5 lukua valmiina
tiedän että muut ovat pidempiä. Tästä olen ainakin tähän asti ihme
kyllä pitänyt itsekin jonkin verran... (siis niin ku enemmän ku mun
useimmista xD) Ja mie en ole normaalisti yaoin ystävä (en oo sitä
vastaankaan) , mutta mutta... xD Antakaa palautetta negatiivista ja
positiivista, mieluusti rakentavaa <3 ja sori, tiedän että alku on
aika klisee :'''D
Päähahmot: L Lawliet ja Raito Yagami
Sivuhahmot: Mikuni Hikaru
Varoitukset: Henkilön kuolema ja väkivaltaa
Vastuuvapautus: En omista mitään minkä tunnistat tutuksi Death note sarjasta. Kaikki mitä et tunnista kuuluu luultavasti minulle.
1. Luku, Särjetty sydän
Oli
synkkä ja sumuinen ilta. Sumu oli paksua ja salaperäistä, joka
tunkeutui kaikkialle luikerrellen kujia pitkin, kaduille kerääntyen...
Niin että se muodosti lopulta läpäisemättömän muurin.
"Raito, ole
kiltti äläkä tee tätä..." heikko ääni aneli hiljaa. Korpinmustat
hiukset omaava mies kyyhötti polvillaan sateessa kylmästä täristen. Hän
ojensi hitaasti vapisevan kätensä hapuillakseen toista pimeyden
keskeltä. Kaikki Tokion valot näyttivät sammuvan synkkyyden niellessä
ne sisäänsä.
L Lawliet nyyhkytti äänettömästi ja kohotti kärsivät kasvonsa edessään seisovaan 18 - vuotiaaseen poikaan.
Raito
Yagamin tutut ja turvalliset kasvot muuttuivat vieraiksi sumun
väärentäessä niiden piirteet. Raito ei sanonut sanaakaan. Ainoastaan
hänen hengityksensä huurusi kylmässä ilmassa...
L hengitti raskaasti, tuntui kuin hän ei olisi saanut lainkaan henkeään.
"Sano
jotain, mitä tahansa - mutta älä ole hiljaa!" tämä huudahti nousten nyt
heiveröisesti seisomaan. Mies olisi ottanut lähimmästä seinästä tukea
jos sellaista olisi ollut. Nyt hänen oli kuitenkin seisottava aivan
itse, omilla jaloillaan. Raito katseli toista välinpitämättömästi kova
ilme kasvoillaan luoden toiseen sitten jäätävan katseen. "Ei ole mitään
sanottavaa", tämä sähähti jäätävästi. "Se vain on nyt ohi."
L henkäisi kauhistuneena. Sanat viilsivät hänen sisintään ja saivat hänen sydämensä värähtämään tuskasta.
"Mutta..."
L aloitti epätoivoisesti yrittäen kuitenkin pitää itsensä kasassa.
"Entäpä me? Ja se kaikki jonka olemme yhdessä käyneet läpi?" mies
yritti vielä ääni pingottuen loppua kohti. Hetken oli aivan hiljaista.
Kumpikaan ei sanonut sanaakaan tai päästänyt yhtäkään henkäystä.
Molemmat odottivat hengitystään pidätellen -
"Me?"
Raito kysyi sitten viimein ja L kuuli selvästi lievän sarkasmin
nuorukaisen äänessä. Hetken kuluttua Raito purskahti julmaan nauruun.
"Etkö sinä tajua? Ei ole mitään 'meitä'. Ei ole koskaan ollutkaan!" Raito huudahti ivallisesti vasten Lawlietin kasvoja.
"Mutta..."
Lawliet sopersi hädin tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä. "
'Mutta...' ", Raito matki ivallisesti ja tyrskähti vielä. "Ei mitään
muttia, kuvotat minua. Voi luoja, luovuttaisit jo. Luulin sinua sentään
vähän älykkäämmäksi kun kerta niin nero olet. Se kaikki oli pelkkää
harhaa, Lawliet. Valhetta."
"Valhetta...?" L toisti värittömästi ja kalpeni silminnähden.
"Luulitko todella että voisin pitää sinusta ja luopua Death notesta sinunlaisesi vuoksi? Mieti vielä uudestaan", Raito hymähti.
"Tein sen vain omien suunnitelmieni edistämisen vuoksi."
L painoi pettyneenä katseensa märkään asfalttiin ja huomasi kuinka se kiilsi vedestä.
"Vai
niin... Kaikesta päätellen Death Note on sinulla yhä", L tokaisi hiljaa
ja katsoi sitten Raitoa kysyen: "Miksi et sitten vain tapa minua?
Kaikesta päätellen et tarvitse minua enää."
Tuuli ujelsi äänekkäästi ja L katseli kuinka Raiton ruskeat hiukset heiluivat hiljakseen tuulessa.
"Sinä
et ole sen arvoinen", Raito totesi sitten pian niin tylysti että se
L:stä tuntui kuin häntä olisi isketty suoraan kasvoihin.
Raiton
silmät välkähtivät verenpunaisina. Kuului kauhistuttava jyrähdys ja
kirkas salama iski puuhun vähän kauempana saaden sen syttymään
kirkkaasti leiskuviin liekkeihin.
"Hyvästi, Lawliet", Raito töksäytti kylmästi ennen kuin käänsi toiselle tylysti selkänsä.
"Raito...!"
tuskastunut älähdys pääsi Lawlietin huulilta jolloin tämä lyyhistyi
lannistuneena maahan katkerien kyyneleiden täyttäessä hänen harmahtavan
mustat silmänsä.
torstai, 30. lokakuu 2008
Kommentit