Nimi: Ratkaiseva siirto
Kirjoittaja: Ryuuzaki-san
Oikolukija: -
Aihe: Death Note
Tyylilaji: Romance, slash, oneshot
Ikäraja: PG - 13
Paritukset: Raito x L
Mainoslause:
Raito ei ollut vielä uskaltautunut menemään päämajaan. Toisaalta se
olisi ollut kannattavaa, koska Raito olisi silloin saanut tietoa
tutkinnan tilasta ja L:n liikkeistä. Kuitenkin Raito oli säikähtänyt
tuntemuksia joita L oli herättänyt hänessä. Poika tajusi vasta nyt että
jouluksi meneminenkin saattaisi olla uhkarohkea teko.
‘Minä vain poikkean sinne hetkeksi ja lähden sitten’, Raito päätti. Mitä muka voisi tapahtua?
A/N: Ei ole vielä joulu, mutta se lähenee kokoajan!
Osallistun tällä jouluficci haasteeseen. Tämä menee Marialle <3
Tiedän ettei tullut kovin hyvä, ja on ehkä sekavakin mutta mielipiteet
ois silti kivoja <3 Ja tosta Lightin/Raiton nimestä mä kirjotan
Raitona, piste Joskus ku oon kirjottanu Lightina siitä on seurannu valitusta ja yhtälailla Raitona kirjoitettaessa EI SPOILAA MITÄÄN MITÄ EI OLISI SUOMEN KIELISENÄ MANGANA JULKAISTU.
Päähahmot: L (Ryuuzaki) ja Raito
Sivuhahmot: Ryuk, Misa
Vastuuvapautus:
En omista Death Notea! Mutta tarina on minun. Joitakin ajatuksia otin
lähes suoraan Death Notesta, mutta vain muutamia. 'Juoni' ja tarina
kuuluvat minulle.
Ratkaiseva siirto
Oli
kaunis ja kirkas talvipäivä. Kauppojen ikkunat oli koristeltu
joulukoristeilla ja kojuilta kiiri huumaava vastaleivottujen pipareiden
tuoksu. Ihmiset valmistautuivat parhaillaan joulun viettoon tekemällä
alustavia askareita ja ostoksia tulevaa juhlaa varten. Raito nojaili
rennosti lähimpään seinään ja katseli miestä, joka nappasi
lumihiutaleita kiinni kielellään. “Ryuuzaki”, Raito sanoi kovalla
äänellä jotta toinen varmasti kuulisi. “Onkohan tuo nyt ihan järkevää?”
Mustahiuksinen mies ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän huomiota Raiton
sanoihin, jolloin 18 – vuotias nuorukainen vain pyöritteli silmiään.
Ryuk vain käkätti hänen vieressään ja seurasi L:ää huvittuneena.
“Jessus, joskus on todella vaikea uskoa että hän on maailman etevin etsijä, kjä kjä…”
Raito
päätti olla vastaamatta shinigamin huomioon. Raito piti Ryuuzakista
juuri sellaisena kuin tämä oli. Eikä Raito olisi muutenkaan voinut
vastata Ryukille, sillä toisin kuin Raito, muut eivät pystyneet
näkemään tai kuulemaan kyseistä shinigamia. Raito seurasi katseellaan
L:ää joka jatkoi touhuamistaan lumihiutaleiden kanssa. Poika huomasi
kuinka hymy levisi toisen kasvoille lumihiutaleen pudotessa viimein
kielelle.
“Ryuuzaki!” Raito huudahti saaden viimein L:n huomion.
Mies kääntyi katsomaan hänta kieli ulkona, pöllämystynyt ilme
kasvoillaan. “Ryuuzaki”, Raito naurahti. “Laita se kieli takaisin suusi
sisään ja lopeta tuollainen. Saat kohta jonkun bakteerin ja vilustut.”
L
roikotti kieltään vielä hetken ulkona, mutta totteli sitten Raitoa ja
teki työtä käskettyä. Raito hymähti pienesti ja asteli lähemmäs L:ää
juuri sopivasti kuullakseen tämän mutisevan jotain anteeksipyynnön
tapaista. “Turhaan pyytelet anteeksi”, Raito huokaisi pienesti ja
heilautti huolettomasti kättään. “Mutta sinä teet niin paljon töitä
Kiran tapauksen parissa ettei ole hyvä, jos sairastut.”
“Totta”, L myönsi ja katsahti Raitoon suoden tälle ystävällisen hymyn. “Kiitos, Yagami.”
“Eh?” Raito äimistyi ja tunsi kuinka puna yritti kovasti kohota hänen kasvoilleen…
‘Ei…
tapan hänet ennemmin tai myöhemmin. En saa kehitellä tunteita häntä
kohtaan, typerykset mokaavat juuri niihin’, Raito muistutti itseään
mutta ei voinut peitellä pientä hymyä kasvoillaan kun hän vastasi
L:lle: “Ole hyvä vain. Kuulehan Ryuuzaki…”
Raito veti syvään henkeä
kun L katsahti häntä kysyvästi. “Sinun kannattaisi hymyillä useammin.
Jos tekisit sen, korjaisit muutamia outoja tapojasi ja kiinnittäisit
hiukan enemmän huomiota ulkonäköösi… Uskon että tytöt pitäisivät
sinusta.”
L:n silmät laajenivat hämmästyksestä kun tämä kysyi
ihmeissään: “Uskotko todella niin? Olisinko tyttöjen mielestä… mikä se
sana olikaan… suloinen?”
Raito laski katseensa hetkeksi maahan
yrittäen saada hengitystään tasaantumaan… Hänen hengityksensa huurusi
raikkaassa, mutta kylmässä ilmassa.
Poika kohotti katseensa ja
nyökkäsi toiselle sanoen pehmeällä äänellä: “Kyllä, Ryuuzaki. Olisit
oikein suloinen – tyttöjen mielestä”, Raito lisäsi äkkiä viimeiset
sanat, mutta hänen poskensa värjäytyivät inhottavasti tiilinpunaisiksi.
“Oletko kunnossa?” hän kuuli L:n kysyvän.
“Hmm? Olen, kuinka niin?”
L
punnitsi Raitoa katseellaan samalla kun vei peukalonsa mietteliäänä
alahuulelleen. Mies oli hetken hiljaa, mutta tokaisi sitten: “Ajattelin
vain. Olet ihan punainen.”
Raito käänsi katseensa kiusaantuneena
pois päin, muttei sanonut mitään. ‘Hitto soikoon… Mikä helvetti minua
vaivaa?!’, tämä ajatteli suuttuneena itseensä mutta yritti parhaansa
mukaan näyttää tyyneltä ulospäin.
“Se saattaa olla verenkierto
häiriö”, L totesi ja astui lähemmäs Raitoa. Vähän liian lähelle. “Mitä
hittoa sinä teet?!” Raito ärähti, mutta vaikeni sitten tuntiessaan
toisen käden otsallaan. “Kuumetta ei ainakaan tuntuisi olevan…” L:n
rauhallinen ääni totesi ja miehen läsnäolo sai aikaan Raiton sydämen
lyöntien tiheytymisen.
“Sinun kannattaisi silti käydä lääkärissä.”
“Anna
olla Ryuuzaki!” Raito huudahti ja läimäytti toisen käden sivuun jonka
jälkeen vetäytyi kasvot punoittaen kauemmas L:stä. Raiton reaktio sai
Ryukin käkättämään todella kovaan ääneen. “Asiat alkavat menemään taas
mielenkiintoiseen suuntaan… Vai mitä Raito?” shinigami kysyi edelleen
käkättäen. “Anteeksi…” poika mutisi L:lle kuitenkaan katsomatta tähän
ja haroi nolostuneena hiuksiaan. “Mutta olen ihan oikeasti kunnossa.”
L
räpäytti silmiään kummastuneena Raiton käytöksestä, mutta tyytyi sitten
vain toteamaan olkapäitään kohauttaen: “Sinähän itse oman vointisi
varmaan parhaiten tiedät.”
Raito nyökkäsi pienesti, mutta ei vastannut.
“No,
minun on varmaan parasta mennä… Kiran tapauksen tutkinta odottaa taas.
Haluatko tulla mukaani auttamaan vai menetkö kotiin?” L kysyi
tuijottaen Raitoa kiinteästi. Raito katseli L:ää mietteliäänä harkiten
hetken lähtevänsä tämän mukaan. Mutta se ei ehkä olisi kovin viisasta
tässä tilanteessa…
“Umh… Taidan mennä kotiin… äiti ja Sayu ovat valittaneet että olen liian vähän kotona heidän kanssaan.”
“Hyvä on. Ymmärrän. Nähdään taas.”
“Joo,
nähdään…” Raito kääntyi lähteäkseen, mutta kuuli sitten L:n sanovan
hänen nimensä. “Mitä nyt Ryuuzaki?” Raito kysyi ja käänsi katseensa
mieheen.
“Ajattelin vain kysyä että poikkeathan hetkeksi tutkinta päämajaan jouluna?”
“Jouluna? Miksi?”
“Sinä olet ystäväni ja haluaisin antaa lahjani sinulle.”
“Ai, okei. Kyllä kai mina voin…” Raito myöntyi ansaiten L:ltä kiitollisen hymyn.
“Hyvä”, mies lausahti. “Jouluna sitten, Raito.”
Lämpö läikähti Raiton sisällä kun L oli sanonut hänen etunimensä, mutta Raito ei näyttänyt ulospäin tyytyväisyyttään.
“Joo, jouluna. Nähdään Ryuuzaki.”
*
Aika
kului ja päivät menivät nopeasti ohitse. Joulu läheni lähestymistään.
Raito ei ollut vielä uskaltautunut menemään päämajaan. Toisaalta se
olisi ollut kannattavaa, koska Raito olisi silloin saanut tietoa
tutkinnan tilasta ja L:n liikkeistä. Kuitenkin Raito oli säikähtänyt
tuntemuksia joita L oli herättänyt hänessä. Poika tajusi vasta nyt että
jouluksi meneminenkin saattaisi olla uhkarohkea teko.
‘Minä vain poikkean sinne hetkeksi ja lähden sitten’, Raito päätti. Mitä muka voisi tapahtua?
*
Oli
22. päivä joulukuuta ja L istuskeli omassa omituisessa asennossaan
nojatuolilla. Hänen oli pakko saada istua niin tai hänen
päättelykykynsä laskisi 40 prosenttia.
Mies nappasi käteensä
kourallisen palasokeria ja tiputteli niitä sitten kahviinsa yksi
kerrallaan. Hän oli hyvin stressaantunut sillä Kiran tapauksen tutkinta
ei tuntunut etenevän mihinkään suuntaan. L halusi pikku hiljaa jo
ajatella ettei Kiraa ollut olemassakaan vaan rikollisten kuolema
johtuisi jostain jumalallisesta rangaistuksesta.
‘Mutta…’, mies
ajatteli vaipuen ajatuksiinsa. ‘Siinä missä esimerkiksi Lind. L. Tailor
oli rikollinen… FBI – agentit eivät ansainneet rangaistusta.’ L laski
katseensa mietteliäänä kahviinsa. Voisiko olla… että kyse oli pyhäin
häväistyksestä koska he epäilivät Jumalallista rangaistusta? ‘Ei. En
ajattele että Jumalat olisivat ailahtelevaisia ja ihmisymmärryksen
tuolla puolen… Sitäpaitsi olisi naurettavaa ajatella että Jumalien
tarvisisit tietää uhrin nimi ja kasvot tappaakseen. Kyse on jostain
lapsellisesta tyypistä joka esittää jakavansa jumalallista oikeutta.
Kira niminen massamurhaaja on olemassa ja mina saan hänet taatusti
kiinni.’ L huokaisi raskaasti ja hörppäsi kahviaan. Kunpa hän sittenkin
olisi niin varma siitä että halusi saada Kiran kiinni kuten hän
itselleen kovasti vakuutteli. Mutta… jos Kira oli Raito, kuten L
epäili… Mies ei tiennyt mitä tekisi.
Mutta kun Raito jouluna tulisi
käymään L:n luona, täytyisi miehen unohtaa epäilyt ainakin hetkeksi ja
tutkailla omia tuntemuksiaan. L valehtelisi jos väittäisi etteikö olisi
kiinnittänyt huomiota siihen kuinka mustasukkainen hän esimerkiksi oli
siitä että Misa Amane ravasi jatkuvasti Raiton luona. Kaiken lisäksi
kaikki väittivät L:lle että Raitosta oli tullut miehelle pakkomielle.
Ensin hän ei ollut suostunut uskomaan sitä, mutta nyt… hän tajusi että
muut olivat oikeassa. Ja L:n täytyisi selvittää itselleen mistä
pakkomielle johtui. Oliko se todella vain sitä että hän epäili Raitoa
niin vahvasti Kiraksi… vai oliko se jotain aivan muuta?
*
“Raaaaitoooooooo!” kuului kimeä huudahdus.
“Eh?”
kummastunut älähdys päästi Raiton huulilta, mutta tämä ei ehtinyt
reagoida mitenkään kun tömähti kovaa maahan Misa päällään.
“Misalla
on ollut niiiiiiiiin hirveä ikävä sinua! En malttanut odottaa… Minun
oli avian pakko nähdä sinut. Voi luoja, mina rakastan sinua niin
hirveästi - ” tyttö selitti innoissaan ja kyhnäsi Raiton rintakehää
vasten.
“Äh… Montako kertaa minun täytyy sanoa etten pidä siitä
kuinka yhtäkkiä hyökkäät takaapäin kimppuuni? Saan kohta
aivotärähdyksen tai pahempaa…” Raito sanoi närkästyneenä. ‘Itseasiassa
olen varmaan saanut jo sellaisen kun haaskaan aikaani tähän tyttöön’,
Raito lisäsi ajatuksissaan katkerana muttei sanonut sitä ääneen.
“Tuletko jouluna minun luokseni…?” Misa sirkutti nousten nyt viimein Raiton päältä.
‘Älä
koettele onneasi…’, Raito mietti ja värähti inhosta mutta väänsi sitten
kasvoilleen pahoittelevan näköisen hymyn. “Itseasiassa minulla on muuta
menoa.”
“MITÄH?!” Misa parahti dramaattisesti ja nyrpisti närkästyneenä nenäänsä. “Mikä voi olla tärkeämpää kuin tyttöystävä?!”
“Misa… minähän sanoin etten voi olla poikaystäväsi, mutta voin esittää sellaista. Ja minä lupasin jo Ryuuzakille – “
“Täh?!” Misa parahti taas. “Ryuuzakille. RYUUZAKILLE?”
“Kyllä. Ryuuzakille. Minä – “
“Sinä
vietät aivan liian paljon aikaa hänen kanssaan. Mitä teidän välillänne
oikein on? Minä en siedä tätä, minä – “ Misan äkäinen pajatus sulkeutui
täysin Raiton mielestä eikä tämä kuullut mitä tyttö selitti. Vain yksi
kysymys oli kiinnittänyt Raiton huomion.
‘Mitä teidän välillänne
oikein on?’ Raito hieroi leukaansa mietteliäänä. Nyt kun hän tarkemmin
ajatteli… Hän ja L todella viettivät paljon aikaa keskenään. Jopa
työtovereiksi ja ystäviksi, he viettivät todella paljon aikaa
keskenään. Ja Raito ei ollut varma kuvitteliko poika vain vai katsoiko
L häntä jotenkin eri tavalla kuin muita? Sitäpaitsi L ei yleensä
hymyillyt, mutta nykyisin Raiton seurassa miehellä oli hymy herkässä.
JA L oli antanut Raitolle henkilökohtaisen kännykkä numeronsa jota
eivät edes tutkintayksikön jäsenet tienneet. Voisiko olla… että hän ja
L tunsivat tosiaan molemmat toisiaan kohtaan jotain muuta kuin pelkkää
ystävyyttä?
*
Jouluaatto aamu koitti viimein ja
auringon kultaiset säteet tulvivat sälekaihtimien lävitse suoraan
Raiton huoneeseen. Raito veti peiton päänsä ylitse murahtaen. Hän ei
halunnut herätä, ei vielä…
Kuitenkin hetken sängyssä kieriskeltyään
Raiton täytyi hyväksyä ettei hän saisi enää unta joten hän viskasi
peiton päältään ja nousi sängyllään istumaan. Nuorukainen haukotteli
makeasti jonka jälkeen venytteli käsiään sekä jalkojaan.
Raito laski
viimein jalkansa maahan ja suoristautui seisomaan. Hän laahusti ikkunan
luo jalat pehmeästi lattiaan tömähdellen. Raito raotti sormillaan
sälekaihtimia vaih hiukan; sen verran että näkisi ulos. Pian hän
kuitenkin veti kaihtimet kokonaan ylös ja unohtui tuijottelemaan lumen
peittämiä katuja ajatellen…
“No, Raito. Sinunhan täytyy mennä
käymään sen Ryuuzaki tyypin luona. Teillä tulee varmasti olemaan, aah…
sanoisinko mielenkiintoinen ilta”, Ryuk sanoi härnäävällä äänensävyllä
saaden Raiton luomaan häneen jäätävän katseen.
“Äh. Pää kiinni, shinigami!”
*
Hämärä
oli jo laskeutunut Tokion ylle ja tähdet tuikkivat taivaalla kilpaa
keskenään. Kuitenkin tutkinta päämajassa oli valoista. Kynttilöiden
liekit lepattivat leikkisästi luoden lämmintä tunnelmaa ja pöytä
suorastaan nuokkui useista jouluherkuista. L näpersi hermostuneena
paidansa hihaa. Raitoa ei ollut näkynyt vieläkään…
L huokaisi pettyneenä. No, miksi poika paikalle olisi ilmaantunutkaan…
Pian kuitenkin ovelta kuului ääniä jolloin L pongahti ylös tuolilta ja ryntäsi ovelle. Voisiko se olla…?
Ja toden totta; Raito Yagami asteli ovesta sisään.
“Anteeksi
että jouduit odottelemaan Ryuuzaki”, Raito sanoi pahoitellen ja hymyili
L:lle lämpimästi. “Noh…” L hymähti ja vastasi hymyyn. “Hyväähän
kannattaa odottaa, eikö se niin ole, Yagami?”
Raito naurahti toisen huomautukselle: “Totta.”
Poika kuitenkin henkäisi hämillään nähden tilan; koristeet, kynttilät ja herkut…
“Ryuuzaki…” hän aloitti varovasti. “Ei sinun olisi tarvinnut nähdä niin kamalasti vaivaa…”
“Ei
tästä mitään vaivaa ollut!” L vakuutteli ja pieni hymyn poikanen
karehti taas hänen kasvoillaan. “Sitäpaitsi en hoitanut itse
järjestelyjä.”
“Ryuuzaki, sinä olet ihan mahdoton!” Raito nauroi ja
pudisteli päätään. “Kuule… minun täytyisi keskustella kanssasi yhdestä
asiasta jos suinkin sopii?”
“Tietysti sopii… Istuudutaanko vaikka tuolle sohvalle juttelemaan?”
"Joo..."
Pian
kaksikko istuutui sohvalle. Raito tyylikkään asiallisesti ja L nosti
jalat ylös niin kuin hän aina teki eteenpäin kumartuen. "No? Mistä
halusit puhua?" L kysyi katsellen toista uteliaana.
"Itseasiassa,
L... Ryuuzaki", Raito aloitti selvästi empien jolloin L nyökkäsi
kannustaen tätä jatkamaan. Raito ei kuitenkaan tehnyt elettäkään
jatkaakseen, joten L vain hymähti: "No, onhan meillä koko ilta
aikaa..." Mies kumartui ottamaan kahvikuppinsa ja lisäsi siihen
sokeripaloja mietteliäänä. Mitäköhän oli tekeillä - ?
L vilkaisi sivusilmällä Raitoa joka avasi viimein suunsa: "Haluan puhua meistä."
Klank. RÄKS.
Kahvikuppi
oli pudonnut lattialle ja rikkoutunut, mutta kumpikaan heistä ei
välittänyt asiasta vain katselivat toisiaan herkeämättä.
"Meistä?" L toisti ymmällään ja raapi päätään. Mitä ihmettä oikeasti oli tekeillä?
"Anteeksi",
Raito töksäytti ja nousi ripeästi ylös sohvalta kiiruhtaen vessaan,
eikä L voinut muuta kuin seurata toisen loittonevaa selkää ja
ihmetellä...
*
"Hemmetti, olen TYHMÄ!" Raito pauhasi vessassa ja Ryuk katseli toista uteliaan kiinnostuneena.
"Tämä ei ole tapaistasi, Raito."
"Ryuk, ole hiljaa. Minun täytyy ajatella."
"Miten vain... kjäh, kjäh..."
'Voi
luoja... mitä minä teen...', Raito ajatteli ja murahti turhautuneena
välittämättä Ryukin naureskelusta ja uteliaista katseista. 'En minä voi
vain täräyttää hänelle että luulen olevani ihastunut...'
*
L
istuskeli sohvalla yksinään ja tämä rypisti otsaansa vilkaisten vessan
suuntaan. Toinen oli viipynyt siellä aika kauan. Mitä Raito oikein
suunnitteli?
Kun vessan ovi avautui Raito näytti taas täysin
tyyneltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. L tunsi pienen
pettymyksen piston sisimmässään. Hän oli elätellyt toivoa... vaikka ei
tiennytkään tarkkaan miksi tai millä perusteella. He olivat vain
ystäviä, jopa vihollisia jos Raito todella oli Kira. Sitäpaitsi Raito
tapaili niin paljon tyttöjä joten miksi hän samaa sukupuolta olevan
kanssa haluaisi olla? Raito oli täysin hetero. Kuten L:kin oli
ajatellut itse olevansa.
"Aaa... lahjani", L sanoi ja pomppasi alas
sohvalta. Raito itse istuutui ja L tunsi kuinka Raiton katse kuumotti
miellyttävästi miehen niskassa... "Mitä olit sanomassa Raito?" L yritti
vielä samalla kun kaiveli lokeroita. "Ah, ei se ollut mitään tärkeää",
Raito lausahti diplomaattisesti ja pettynyt ilme käväisi L:n kasvoilla.
"Vai niin...", mies sanoi hädintuskin kuiskausta kovemmalla äänellä.
"Löysinpäs!" Raito kurkotti kaulaansa nähdäkseen mitä L piteli
käsissään. Mies asteli hymyillen Raiton luokse ja istuutui tämän
viereen ojentaen pakettia joka oli kääritty vaaleansiniseen paperiin.
"Ole hyvä, toivottavasti pidät siitä."
Raito hymyili toisella ja
avasi paketin siististi sen sijaan että olisi vain repinyt paperit
irti. Paketin sisältä paljastui mustakantinen kirja, jonka otsikko
oli...
"Etsiväksi haluavan opas!" Raito huudahti ja oli lähellä
ettei hän halannut L:ää. Hän katsahti mieheen kiitollisesti hymyillen.
"Tiedän että haluat etsiväksi ja olet ostellut paljon asiaan liittyvää.
Tuota ei saa kaupoista, vaan se on työsuhteilla hankittu", L sanoi
tyytyväisenä itseensä. Raito oli pitänyt hänen lahjastaan. "Voi
vitsi... jos olisin tiennyt että miespuolisetkin parhaat ystävät
antavat lahjoja toisilleen...", Raito aloitti dramaattisesti ja otti
viimein repun selästään avaten sen.
"Mitä ihmettä - ?" L aloitti,
mutta ennen kuin hän ehti saamaan lausetta loppuun Raito ojensikin
hänelle kultaiseen lahjapaperiin käärityn paketin. "Ole hyvä, Ryuuzaki."
L
otti lahjapaketin tarttuen sen reunoihin peukalolla ja etusormellaan.
Mies nosti sitä korkeammalle ilmaan roikottaen sitä onnellinen hymy
kasvoillaan.
"No, ajattelitko avata sen vai et?" Raito kysyi huvittuneena.
"Kyllä, kyllä..."
"Aaa, viiden vuoden kuluttuako?"
"Aivan
niin... Ei kun siis nyt. Heti", L mutisi punastuen saaden Raiton
naurahtamaan suloisesti. 'Kunpa hän olisi sanonut asiansa loppuun niin
minäkin olisin saanut edes pientä selkoa ajatuksilleni', L pohti
samalla kun avasi pakettiaan. Tämän silmät laajenivat ja hymy ulottui
lähes korviin asti kun tämä näki oman pakettinsa sisällön. " 'Maailman
parhaiksi valitut karkit kokoelma!' ", L huudahti innoissaan ja avasi
rasian kannen hieroen sen jälkeen käsiään yhteen tyytyväisenä.
"Haha,
arvasin että pidät siitä. Niitäkään ei saa kuka tahansa", Raito sanoi
ja pörrötti hellästi L:n hiuksia saaden lämmön aallon pyyhkäisemään L:n
lävitse.
L söi innokkaasti karkkejaan samalla kun Raito luki
syventyneenä kirjaansa jonka oli saanut L:ltä, mutta hetken kuluttua
L:n huomio kiinnittyi johonkin katossa roikkuvaan.
"Raito?"
"Hmm?"
"Mikä tuo on?"
"Niin
mikä?" Raito kohotti hajamielisesti katseensa ja jostain syystä kirkas
puna levisi tämän poskille saaden pojan näyttämään suloisemmalta kuin
koskaan. "Eh... Ryuuzaki... se on mistelinoksa."
*
"Mistelinoksa?"
L kysyi ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. "Niin...", Raito vastasi
ja selitti mistelinoksan tarkoituksen kasvot kuumottaen. "Ai jaa...
Kummallinen juttu", L tirskahti jonka jälkeen jatkoi taas tyytyväisenä
karkkien syömistä ja Raito räpytteli kummastuneena silmiään.
'Siinäkö
kaikki?', tämä ajatteli hivenen pettyneenä. Raito vilkaisi L:ää, mutta
se oli paha virhe sillä Raito tajusi kuinka söpö tämä todella oli...
'Mistelin
oksa...', Raito ajatteli vaitonaisena ja katseli L:ää sydän
pamppaillen. 'Voisinkohan minä... jos vaikka ihan vähän...' Raito
kumartui L:ää kohti joskaan mies ei edes huomannut sitä vaan jatkoi
karkkiensa syömistä. "Mitä meinaat Raito?" Ryuk kysyi, mutta Raito ei
välittänyt. Viimein hän oli aivan lähellä L:ää...
Hento puna valloitti taas Raiton kasvot, mutta tämä kuitenkin painoi huulensä hellästi L:n poskelle.
"OHO!" Ryuk älähti sokissa, mutta Raito vain suukotti L:n poskea uudestaan.
"Ya-
Yagami...?" L takelteli ja käänsi katseensa Raitoon tuijottaen tätä
silmät pyöreinä. "En voi kiistää sitä enää... minulla on vahvoja
tunteita sinua kohtaan...", Raito sanoi nolostuneena ja hymyili
toiselle ujosti. "Mitä mieltä olet...?"
"Et kai vain esitä omaavasi
tunteita minua kohtaan vain siksi että vapautuisit epäilyistä?" L kysyi
otsaansa rypistäen tuijottaen kuitenkin Raitoa edelleen silmät laajoina
kuin valtavat lautaset.
"Ehdottomasti en!" Raito huudahti hiukan järkyttyneenä, vaikka ymmärsi kyllä miksi ajatus oli käynyt toisen mielessä. "Minä - "
Enempää
Raito ei ehtinyt sanoa kun L 'hyökkäsi' hänen kimppuunsa pojan sohvalle
kaataen ja hukutti tämän helliin, mutta intohimoisiin suudelmiin. "Hei,
hei... Taisit pitää siitä", Raito naureskeli suudelmien välissä ja
upotti kätensä L:n hiuksiin.
"Minähän sanoin että illasta tulee
mielenkiintoinen!" Ryuk käkätti saaden Raiton jähmettymään kuin
patsaan. Aivan, Ryuk seurasi heitä kokoajan.
"Ryuuzaki..."
"Hmm?"
"Voisitko odottaa hetken?"
"Höh, juuri kun alkoi olla kivaa..."
"Tulen takaisin", Raito lupasi painaen pusun L:n nenän päähän saaden toisen naurahtamaan hellästi.
Raito suuntasi vessaan mairea hymy huulillaan.
"Kuulehan Ryuk...", Raito aloitti silmät sädehtien. "Saat kaksi omenaa huomenna jos jätät minut ja L:n kaksin tänä iltana."
"Saanko kolme?!" Ryuk tivasi innoissaan ja oli hyvä ettei kuola valunut tämän suupielistä.
"Vaikka korillisen. Kunhan keksit tänään muuta tekemistä."
"Kiinni veti!" Ja niin Ryuk katosi seinän lävitse.
"Raito!" L:n ääni huhuili häntä. "Tulen ihan heti!" Raito huudahti takaisin.
Ei
kestänyt kauaakaan kun hän oli löytänyt taas paikkansa L:n viereltä.
Raito painoi hellän suudelman miehen huulille ja tunsi kuinka toinen
vastasi siihen innokkaasti.
Raito vetäytyi suudelmasta lempeä hymy huulillaan ja silitteli toisen poskea.
"Hyvää joulua, Ryuuzaki."
"Hyvää joulua, Raito."
THE END
torstai, 30. lokakuu 2008
Kommentit