Title: I hope you know... that I was never stopped loving you
Author: Nenzie
Aihe: Harry Potter
Genre: romance/drama
Pairing: Severus Kalkaros/Lily Evans
Rating: K15/Lievä R
Disclaimer:
Ne paikat, henkilöt jne jotka tunnistat ovat vapaassa käytössä. Kaikki
mitä et tunnista, kuuluu luultavasti minulle joten älä kajoa niihin
Main Characters: Severus Kalkaros ja Lily Evans
Other Characters: James Potter, Sirius Musta, Remus Lupin, Peter Piskuilan, Albus Dumbledore ja Harry Potter
Warnings: Sisältää jonkin verran väkivaltaa ja seksistisiä kohtauksia (muttei tarkasti)
Muuta:
Osa kohtauksista saattaa olla tuttuja tai ainakin samantapaisia kuin
kirjassa. Käytin fickin inspiraationa lukua 34 "Prince's tale."
Teaser:
"Harry..." Severus sanoi heikosti. "Kalkaros! Professori Kalkaros!"
Harry juoksi miehen luo ja pysähtyi sitten raskaasti hengittäen.
"Haluaisin..." Severus aloitti, muttei saanut sanottavaansa loppuun kun
hengitys alkoi katkeilla. "Haluaisit mitä?" Harry kysyi ja tunsi
kyyneleiden piilevän silmäkulmissa. "Haluaisin pyytää... viimeistä
palvelusta... ennen kuin kuolen..." "Et sinä kuole!" Harry huudahti
keskeyttäen Severuksen. "Minä en anna sinun kuolla..." "Kuuntele!"
Severus sanoi tiukasti. "Minä kuolen ja me molemmat tiedämme sen..."
"Mitä
haluat minun tekevän?" Harry kysyi nyt silmät kyynelissä. "Anna minun
katsoa silmiisi viimeisen kerran", Severus kuiskasi. "Haluan nähdä
silmäsi... Lilyn silmät."
*
Prologi:
Satoi.
Satoi kaatamalla. Myrskysi ja salamoi, mutta se ei estänyt Severusta
juoksemasta kohti Tylypahkaa. Kyyneleet virtasivat vuolaana hänen
poskilleen. Hän oli tehnyt virheen, elämänsä pahimman virheen, joka ei
ollut korjattavissa.
Mies kaatui maahan. Hän kohotti toisen
käsistään. Se vuosi verta. Verta vuosi vuolaana, aivan kuten hänen
kyyneleitäänkin. Severus huohotti ja löi kosteaa, mutta kovaa maata
verisellä nyrkillään. Miksi? Miksi tämä oli tapahtunut hänelle?
"Severus?" kuului lempeä ääni miehen yläpuolelta. Severus pyyhkäisi
nopeasti kyyneleensä ennen kuin kohotti katseensa. "Dumbledore",
Severus henkäisi ja katsoi velhomaailman kaikkien aikojen mahtavinta
velhoa. "Olen tehnyt… olen tehnyt jotain kamalaa…" "Nouse ylös",
Dumbledore kehotti ja auttoi miehen seisomaan. "Puhutaan sisällä."
Severus nyökkäsi, muttei katsonut Dumbledoreen joka johdatti Severusta
kohti Tylypahkan portteja. Dumbledore hymisi loitsun ja portti avautui.
Dumbledore astui porteista sisään Severus mukanaan. "Jaksatko kävellä
itse?" Dumbledore kysyi, mutta Severus ei vastannut sanoin. Mies
riuhtaisi itsensä toisen otteesta, joka hymähti hiljaa: "Oletan että
tuo, oli myöntävä vastaus." Pian he saapuivat linnan tiluksille
Dumbledore avasi oven ja piteli sitä auki nuoremmalle miehelle joka
asteli sisään sanaakaan sanomatta. "Mennään kansliaani", Dumbledore
sanoi ja asteli eteenpäin ja viittoi Severusta tulemaan mukaansa.
Ei
kestänyt kauaakaan kun he saapuivat kivipatsaan luo.
"Sokerikuoriainen", Dumbledore sanoi patsaalle, joka pomppasi pois
tieltä. Miehet astelivat sisään vaitonaisina. Dumbledore kiersi
kansliaa hetken istahtaen pöytänsä taa ja loihti toisen tuolin pöytänsä
eteen. "Istu, ole hyvä."
Se oli kehotus, ei käsky. Severus katsoi penkkiä epäröiden mutta istuutui lopulta.
"Halusit
tavata minut", Dumbledore totesi tyynesti ristien kätensä pöydälle.
"Tulit hakemaan työpaikkaa, mutta surkeasta olemuksestasi päätellen se
ei ollut ainoa asiasi."
Severus puraisi alahuultaan ja kohotti vaivoin riutuneet kasvonsa suoraan Dumbledoreen.
"Minä…
totta puhuen… En haluakaan työtä, en ansaitse sitä…" Severus sopersi
painaen katseensa maahan. "Mitä on tapahtunut, Severus?" Dumbledore
kysyi katsoen nuorempaa miestä myötätuntoisesti. "Miten niin et
ansaitse?" Severus nosti taas katseensa ja yritti estää kyynelten
tulon. "Minä… minä kuulin ennustuksen", Severus kuiskasi. "Silloin kun
tapasit Punurmion sianpäässä… Minä kuulin sen…" Dumbledoren ilme ei
värähtänytkään kun hän katsoi edessä olevaa miestä suoraan silmiin ja
kehotti: "Jatka ole hyvä." Severus veti syvään henkeä ennen kuin jatkoi:
"Olet
oikeassa, tulin hakemaan töitä. Tai ainakin olin tulossa, Pimeän Lordin
käskystä." Severus tarkkaili Dumbledoren reaktioita, mutta koska tämä
ei reagoinut mitenkään Kalkaros jatkoi: "Sinä iltana kun kuulin
ennustuksen... minä...", Severuksen ääni sortui ja tämä painoi
katseensa maahan pystymättä jatkamaan. "Sinä ymmärrettävästi kerroit
asiasta Lordillesi, koskihan ennustus häntä suuresti", Dumbledore
totesti jälleen tyynesti.
"Niin, minä kerroin ennustuksen
Lordille", Severus myönsi. "Hän... hän tappoi Lilyn." Enää Severus ei
voinut hillitä itseään vaan lysähti tuoliltaan lattialle ja purskahti
itkuun.
"Severus", Dumbledore aloitti ja nousi seisomaan katsoen
miestä myötätuntoisesti. "Rakastitko sinä häntä yhä? Kaiken tämän ajan
jälkeen?"
Severus kohotti kyyneleiset kasvonsa ja nyökkäsi.
"Aina", hän kuiskasi hiljaa.
torstai, 30. lokakuu 2008
Kommentit