Title: I hope you know... that I was never stopped loving you
Author: Nenzie
Aihe: Harry Potter
Genre: romance/drama
Pairing: Severus Kalkaros/Lily Evans
Rating: K15/Lievä R
Disclaimer: Ne paikat, henkilöt jne jotka tunnistat ovat vapaassa käytössä. Kaikki mitä et tunnista, kuuluu luultavasti minulle joten älä kajoa niihin
Main Characters: Severus Kalkaros ja Lily Evans
Other Characters: James Potter, Sirius Musta, Remus Lupin, Peter Piskuilan, Albus Dumbledore ja Harry Potter
Warnings: Sisältää jonkin verran väkivaltaa ja seksistisiä kohtauksia (muttei tarkasti)
Muuta: Osa kohtauksista saattaa olla tuttuja tai ainakin samantapaisia kuin kirjassa. Käytin fickin inspiraationa lukua 34 "Prince's tale."

Teaser: "Harry..." Severus sanoi heikosti. "Kalkaros! Professori Kalkaros!" Harry juoksi miehen luo ja pysähtyi sitten raskaasti hengittäen. "Haluaisin..." Severus aloitti, muttei saanut sanottavaansa loppuun kun hengitys alkoi katkeilla. "Haluaisit mitä?" Harry kysyi ja tunsi kyyneleiden piilevän silmäkulmissa. "Haluaisin pyytää... viimeistä palvelusta... ennen kuin kuolen..." "Et sinä kuole!" Harry huudahti keskeyttäen Severuksen. "Minä en anna sinun kuolla..." "Kuuntele!" Severus sanoi tiukasti. "Minä kuolen ja me molemmat tiedämme sen..."
"Mitä haluat minun tekevän?" Harry kysyi nyt silmät kyynelissä. "Anna minun katsoa silmiisi viimeisen kerran", Severus kuiskasi. "Haluan nähdä silmäsi... Lilyn silmät."

*

Prologi:

Satoi. Satoi kaatamalla. Myrskysi ja salamoi, mutta se ei estänyt Severusta juoksemasta kohti Tylypahkaa. Kyyneleet virtasivat vuolaana hänen poskilleen. Hän oli tehnyt virheen, elämänsä pahimman virheen, joka ei ollut korjattavissa.
Mies kaatui maahan. Hän kohotti toisen käsistään. Se vuosi verta. Verta vuosi vuolaana, aivan kuten hänen kyyneleitäänkin. Severus huohotti ja löi kosteaa, mutta kovaa maata verisellä nyrkillään. Miksi? Miksi tämä oli tapahtunut hänelle? "Severus?" kuului lempeä ääni miehen yläpuolelta. Severus pyyhkäisi nopeasti kyyneleensä ennen kuin kohotti katseensa. "Dumbledore", Severus henkäisi ja katsoi velhomaailman kaikkien aikojen mahtavinta velhoa. "Olen tehnyt… olen tehnyt jotain kamalaa…" "Nouse ylös", Dumbledore kehotti ja auttoi miehen seisomaan. "Puhutaan sisällä." Severus nyökkäsi, muttei katsonut Dumbledoreen joka johdatti Severusta kohti Tylypahkan portteja. Dumbledore hymisi loitsun ja portti avautui. Dumbledore astui porteista sisään Severus mukanaan. "Jaksatko kävellä itse?" Dumbledore kysyi, mutta Severus ei vastannut sanoin. Mies riuhtaisi itsensä toisen otteesta, joka hymähti hiljaa: "Oletan että tuo, oli myöntävä vastaus." Pian he saapuivat linnan tiluksille Dumbledore avasi oven ja piteli sitä auki nuoremmalle miehelle joka asteli sisään sanaakaan sanomatta. "Mennään kansliaani", Dumbledore sanoi ja asteli eteenpäin ja viittoi Severusta tulemaan mukaansa.

Ei kestänyt kauaakaan kun he saapuivat kivipatsaan luo. "Sokerikuoriainen", Dumbledore sanoi patsaalle, joka pomppasi pois tieltä. Miehet astelivat sisään vaitonaisina. Dumbledore kiersi kansliaa hetken istahtaen pöytänsä taa ja loihti toisen tuolin pöytänsä eteen. "Istu, ole hyvä."
Se oli kehotus, ei käsky. Severus katsoi penkkiä epäröiden mutta istuutui lopulta.
"Halusit tavata minut", Dumbledore totesi tyynesti ristien kätensä pöydälle. "Tulit hakemaan työpaikkaa, mutta surkeasta olemuksestasi päätellen se ei ollut ainoa asiasi."
Severus puraisi alahuultaan ja kohotti vaivoin riutuneet kasvonsa suoraan Dumbledoreen.
"Minä… totta puhuen… En haluakaan työtä, en ansaitse sitä…" Severus sopersi painaen katseensa maahan. "Mitä on tapahtunut, Severus?" Dumbledore kysyi katsoen nuorempaa miestä myötätuntoisesti. "Miten niin et ansaitse?" Severus nosti taas katseensa ja yritti estää kyynelten tulon. "Minä… minä kuulin ennustuksen", Severus kuiskasi. "Silloin kun tapasit Punurmion sianpäässä… Minä kuulin sen…" Dumbledoren ilme ei värähtänytkään kun hän katsoi edessä olevaa miestä suoraan silmiin ja kehotti: "Jatka ole hyvä." Severus veti syvään henkeä ennen kuin jatkoi:
"Olet oikeassa, tulin hakemaan töitä. Tai ainakin olin tulossa, Pimeän Lordin käskystä." Severus tarkkaili Dumbledoren reaktioita, mutta koska tämä ei reagoinut mitenkään Kalkaros jatkoi: "Sinä iltana kun kuulin ennustuksen... minä...", Severuksen ääni sortui ja tämä painoi katseensa maahan pystymättä jatkamaan. "Sinä ymmärrettävästi kerroit asiasta Lordillesi, koskihan ennustus häntä suuresti", Dumbledore totesti jälleen tyynesti.
"Niin, minä kerroin ennustuksen Lordille", Severus myönsi. "Hän... hän tappoi Lilyn." Enää Severus ei voinut hillitä itseään vaan lysähti tuoliltaan lattialle ja purskahti itkuun.
"Severus", Dumbledore aloitti ja nousi seisomaan katsoen miestä myötätuntoisesti. "Rakastitko sinä häntä yhä? Kaiken tämän ajan jälkeen?"
Severus kohotti kyyneleiset kasvonsa ja nyökkäsi.
"Aina", hän kuiskasi hiljaa.